Pöiden kirkko

tie esihistoriaan
Kirkon historiasta löytyy vähän tietolähteitä, mutta pyrimme kertomaan mitä tiedämme ja tukeudumme myös internetistä löytyviin lähteisiin, jotta saisimme esille mahdollisimman paljon tietoa historiasta kinnostuneille. Seuraavat palaset historian tapahtumista kuvaavat varsin kovia kohtaloita, joita kirkomme on joutunut kokemaan. Toivottavasti olisimme niistä oppineet ja tulevaisuus olisi parempi.
"Pöide Maarja Kirik" (Pöiden Marian kirkko) hakusanalle löytyy tänään tuhansia osumia. Esitämme tässä viittaukset kolmeen vironkielisen lähteeseen: 
Museovirasto
Wikipedia
Wikiwand

Muutamista kirkon rakentaneista ja ehkä sen ajan tärkeimmistä ihmisistä on kirkon seinälle rakentaisen palkkioksi maalattu heidän hahmonsa. Ne lienevät ensimmäisiä saarenmaalaisia ihmisiä kuvaavia piirroksia. Toinen maailmansota heikensi hahmoja. Histrodamuksen sivut antavat jonkinlaisen mielikuvan millaisilta ne näyttivät. 

Kirkkoon kuului korkea torni, joka oli nähtävissä aina Virtsuun saakka (n. 28 km).
Elokuun 6. päivänä 1940 torniin iski salama jolloin torni ja osa katosta paloivat. Silminnäkijän, Albert Aavan, mukaan salaman iskun jälkeen tornin huipusta nousi aluksi vain pieni savupatsas, mutta viidentoista minuutin perästä siitä humahti esiin avoin liekki. Tuosta hetkestä alkaen rupesi kirkolla menemään kaikki asiat huonosti. Monet ihmiset tietävät, että tuona samana päivänä Viro liitettiin Neuvostoliittojen veljeskansojen osaksi "Eesti NSV" osavaltiona, toveri Josef Stalinin määräyksestä. Kuva on peräisin Pöiden kunnan kotisivulta
Lyhyt katsaus kirkkoon:
https://www.youtube.com/watch?v=iBIvKoWy0EE&t=3s 
Kirkon pohjoissivulla on jälkiä ritarikunnan linnasta, jonka saarenmaalaiset 1343 Jürinpäivän kapinassa raunioittivat. Pöiden ritarikunnan linnan ja alkuperäisen kirkon rakennuksen perussuunnitelman julkaisi 1891 Jean Babtiste Holzmayer.Ordulinnuse plaan.
Saarenmaan Museon kuvakokoelma.
"Liivinmaan nuoremman kronikan" mukaan saartoivat saarenmaalaiset Pöiden linnoitusta kahdeksan päivää, sillä he tiesivät hyvin, että linnoituksessa olijoille mistään ei ollut tulossa apuvoimia. Pöiden vouti Arnold ymmärsi että linnoitusta ei ollut mahdollista puolustaa ja alistui, kun kapinalliset lupasivat päästää heidät lähtemään linnoituksesta ja ketään ei tapettaisi miekalla. Kapinallisten sana piti osin paikkansa, sillä heitä ei tapettu miekalla, vaan heidät kivitettiin kuolleiksi