Kirkon
historiasta löytyy vähän tietolähteitä,
mutta pyrimme kertomaan mitä tiedämme ja tukeudumme myös internetistä
löytyviin lähteisiin, jotta saisimme esille mahdollisimman paljon
tietoa historiasta kinnostuneille. Seuraavat palaset historian
tapahtumista kuvaavat varsin kovia kohtaloita, joita kirkomme on
joutunut kokemaan. Toivottavasti olisimme niistä oppineet ja
tulevaisuus olisi parempi.
"Pöide Maarja Kirik" (Pöiden Marian
kirkko) hakusanalle löytyy tänään tuhansia osumia. Esitämme tässä
viittaukset kolmeen vironkielisen lähteeseen:
Museovirasto
Wikipedia
Wikiwand
Muutamista
kirkon rakentaneista ja ehkä sen ajan tärkeimmistä ihmisistä on kirkon
seinälle rakentaisen palkkioksi maalattu heidän hahmonsa. Ne lienevät
ensimmäisiä saarenmaalaisia ihmisiä kuvaavia piirroksia. Toinen
maailmansota heikensi hahmoja. Histrodamuksen sivut antavat
jonkinlaisen mielikuvan millaisilta ne näyttivät.
Kirkkoon
kuului korkea torni, joka oli nähtävissä aina Virtsuun saakka (n. 28
km).
Elokuun 6. päivänä 1940 torniin iski salama jolloin torni
ja osa katosta paloivat. Silminnäkijän, Albert Aavan, mukaan salaman
iskun jälkeen tornin huipusta nousi aluksi vain pieni savupatsas, mutta
viidentoista minuutin perästä siitä humahti esiin avoin liekki. Tuosta
hetkestä alkaen rupesi kirkolla menemään kaikki asiat huonosti. Monet
ihmiset tietävät, että tuona samana päivänä Viro liitettiin
Neuvostoliittojen veljeskansojen osaksi "Eesti NSV" osavaltiona, toveri
Josef Stalinin määräyksestä. Kuva on peräisin Pöiden kunnan
kotisivulta
Lyhyt katsaus kirkkoon:
https://www.youtube.com/watch?v=iBIvKoWy0EE&t=3s
Kirkon pohjoissivulla on jälkiä
ritarikunnan linnasta, jonka saarenmaalaiset 1343 Jürinpäivän kapinassa
raunioittivat. Pöiden ritarikunnan linnan ja alkuperäisen kirkon
rakennuksen perussuunnitelman julkaisi 1891 Jean Babtiste Holzmayer.
Saarenmaan Museon kuvakokoelma.
"Liivinmaan
nuoremman kronikan" mukaan saartoivat saarenmaalaiset Pöiden
linnoitusta kahdeksan päivää, sillä he tiesivät hyvin, että
linnoituksessa olijoille mistään ei ollut tulossa apuvoimia. Pöiden
vouti Arnold ymmärsi että linnoitusta ei ollut mahdollista puolustaa ja
alistui, kun kapinalliset lupasivat päästää heidät lähtemään
linnoituksesta ja ketään ei tapettaisi miekalla. Kapinallisten sana
piti osin paikkansa, sillä heitä ei tapettu miekalla, vaan heidät
kivitettiin kuolleiksi